Vivianiitti (engl.vivianite,necro crystal) eli ns. siniokra on fosforia ja rautaa sisältävä erikoinen mineraali. Sitä esiintyy mm.turpeessa ja savessa, sekä sitä muodostuu myös haudattuihin luihin tietyissä olosuhteissa. Vivianiittia muodostuu melko yleisesti haudattuihin ihmisten-ja eläinten luihin ja sitä löytyy vanhoista haudoista, asuinpaikoilta ja luonnonmukaisilta alueilta kaivausten yhteydessä. Puhdas hapeton vivianiitti on väritöntä, vaaleanruskeaa, kellertävää tai harmahtavaa, mutta hapettumisprosessi (mineraali joutuu kosketuksiin ilman kanssa) muuttaa sen värin tummanvihreäksi tai tummansiniseksi, sekä monesti luitten pinnassa se näkyy sinertävänharmaana puuterimaisena kerrostumana. Vivianiitti voi esiintyä myös pitkänomaisina kristallikiteinä. Muodostuakseen vivianiitti tarvitsee kosteutta, tietynlaista mikrobiologista toimintaa, orgaanista materiaa, hapettomat olosuhteet, sekä rautaa ja fosfaatteja (mm.tunkio). Kuuluisin vivianiitti löydös on jäämuunio Ötzin luut, joissa vivianiittia oli muodostunut kohtiin joissa luut olivat olleet kosketuksissa kivien kanssa. Vivianiitti on nimetty vuonna 1817 minerologi/poliitikko John Henry Vivianin mukaan joka ensimmäisen kerran löysi kyseisen mineraalin Englannin Cornwallista. Vivianiitti on erityisen hauras mineraali ja sitä tulisikin aina käsitellä hyvin varoen, eikä sitä tulisi säilyttää ikinä suorassa auringonvalossa.
Vivianiitti poistaa henkistä ja fyysistä kipua, sekä parantaa sisäisiä haavoja. Se auttaa selviytymään kaikenlaisista traumoista ja lievittää stressitiloja. Vivianiitti luo ympärilleen rauhaa ja auttaa kehoa sekä mieltä rentoutumaan. Fyysisellä tasolla vivianiitti voi olla hyväksi luille ja hampaille. Vivianiitin uskotaan myös poistavan ahdistusta ja masennusta, sekä luovan itseluottamusta ja syvempää itsensä tuntemusta.
